Tervetuloa Kuollan niemimaalle Turjan rannikolle, missä tiet päättyvät ja erämaat alkavat. Umban lähellä ja sieltä itään ja pohjoiseen avautuvat rajattomat selkoset ja ääretön tundra. Varzugasta eteenpäin paras matkustustapa olisi helikopteri. Sekin voi onnistua jos haluaa lähteä järjestetyille kalastusretkille tiettömiin maisemiin Kuollan niemimaan keski- ja itäosiin.

Kunhan Suomen Lappia suurempiin välimatkoihin tottuu, voi alkaa hahmottaa alueen kokonaisuuksia. Täällä ei soita ole ojitettu, metsiä puitu koneilla eikä metsäpohjia ole revitty auki. Piikkikuusten ja petäjien meri jatkuu loputtomiin. Aivan kuten Samuli Paulaharju kuvasi aikanaan pohjoisen loputtomia havumetsiä kauan sitten.
   
Ei, talvi ei ole vielä tullut. Jäkäläkankaat ovat täällä runsaat, samoin naavaa voi nähdä puissa paljon. Kuollan teollisuussaasteet eivät ulotu Turjan rannoille ainakaan näistä merkeistä päätellen.

Hyvänä vertauskohtana ovat Hailuodon jäkäläkankaat, joissa lajin oheneminen on vuosikymmenten aikana ollut selvästi nähtävissä.

Matkatessa Umban ohi idemmäksi 200 kilometriä soratietä Varzugaan, saapuu tien päähän, missä tosi erämaat alkavat. Siitä eteenpäin Turjan ranta on autio..

Umbassa on vielä ulkomaalaisille joitakin liikkumisrajoituksia. Se ei kuitenkaan estä ajamasta Umban ohi Varzugaan saakka.
   
Kolvitsanjoki Etelä-Kuollan alueella Umban ja Luvengan välillä. Sekä joki että Kolvitsan tunturi muodostaa retkeilyalueen, jossa on mahdollista vaeltaa valmiita polkuja pitkin vaikkapa Kolvitsantunturin laelle saakka. Opasteissa on vielä (2013) toivomisen varaa.

Kolvitsanjoella saattaa usein nähdä kalastajia rannnoilla. Saaliit voivat näistä koskista olla mahtavat.
  sivun alkuun
Jylhimmät tunturit löytyvät Turjan taipaleella Luvengan ja Kantalahden alueelta. Nimiökuva sivun yläreunassa on yksi vaikuttavimpia näkymiä Valkeamerelle tunturitieltä Luvenga-Kantalahti.

Viereinen kuva on Luvengan kohdalta länteen, matkalla Kantalahden ja Alakurtin kautta koti-Suomeen.

Kuollan mahtavin tunturimassiivi, Hiipinätunturi, jää Turjan taipaleelta kauas sivuun pohjoiseen. Se kannattaa kuitenkin nähdä laajan Imandra-järven muodostamassa yhteismaisemassa. Mutta se olisi jo toinen tarina Apatiitin kaupungin takana.
   
Saavuttaessa idästä kohti Suomea oli aikanaan Arkangelin kuvernementin ja Oulun läänin raja tässä kohtaa. Oulun lääni alkoi vasemmalta, Arkangelin kuvernementti oikealta. Raja määriteltiin vuoden 1833 Suomen Suuriruhtinaskunnan rajatarkistuksessa, jolloin Lapissa Suomen Suuriruhtinaskunnan itärajaa siirrettiin idemmäksi. Rajalinja vahvistettiin seuraavan kerran Tartossa 1920, jolloin linjasta tuli Suomen Tasavallan ja Neuvosto-Venäjän välinen valtionraja.

Vuoteen 1939 saakka Alakurtin vartio oli lähellä kuvanottopaikkaa. Nykyisin rajalinja on Alakurtin ja Zarezenskin hallinnollinen rajalinja, jota siis pidetään edelleen avoinna. (Lähde: Venäjän Federaation Aero-Geodesian laitos, kartta-aineisto) Tarkka kulkija voi löytää jäänteitä entisistä kivistä kasatuista rajamerkeistä, jotka on kuitenkin useimmiten purettu tai levitetty maastoon.
  sivun alkuun
Kantalahden kaupunkikeskus Umban tieltä idästä nähtynä. Näkymä avautuu kun tullaan Turjan rannikolta Kantalahteen. Vähän ennen tätä kohtaa on vasemmalla Gora Krestovajan tunturikeskus, jonka motelli tarjoaa asiallisen ja mukavan majoitusmahdollisuuden matkailijalle.

Kantalahti on Kemijärven ystävyyskaupunki.
   
   
On aika jatkaa matkaa Suomea ja länttä kohti ja jättää Kuollan niemimaan tunturit taakse...
   

Takaisin ylös takaisin harrastesivulle